Minusta

Maailmankansalaisesta eräoppaaksi

Metsänhiipijä valokuvaamassa maisemiaMinulla oli niin kiire tulla tähän maailmaan, että synnyin napanuora kaulan ympärillä. Sinisestä tuli lempivärini. Äitini oli evakko, isäni keskisuomalainen ja minusta tuli maailmankansalainen. Äidinmaidosta sain muuttaja- ja isältäni korpigeenin. Perhe eli keräilytaloutta. Luonnosta poimittiin kaikki mikä syötäväksi kelpasi. Isällä oli kartta ja kompassi ja sen mukaan mentiin.

Uteliaisuuteni elämää kohtaan vaan kasvoi vanhetessani. Kaikkea piti kokeilla. Soitin nokkahuilua, viulua, kitaraa, pianoa, kannelta, lauloin kahdessa kuorossa, kävin käsityökerhossa, kävin hakemassa yleisurheilukilpailuista ensimmäiset palkinnot, hiihdin, pyöräilin, uin, tanhusin ja tanssin. Partiotoiminta oli kuitenkin intohimoni.

Paita tuli liian pieneksi. Lähdin maailmalle; Moskova, Chicago, Wien, Tukholma, Bryssel, Helsinki, Turku, Raisio ja Naantali. Vientimarkkinoijan tutkinto tuli suoritetuksi ja pöydän molemmin puolin on tullut istutuksi ostajana sekä myyjänä. Kaksi ihanaa poikaa on kasvatettu aikuiseksi.

Sitten tuli pimeys. Rakkaani kuoli. Kiire loppui. Paluu juurille alkoi. Valmistuin erä- ja luonto-oppaaksi ja matka jatkuu. Nyt palvelen.

Paula Mannerjoki
Paula Mannerjoki
Erä- ja luonto-opas, pelimanni